Ja
sellainenhan löytyi talon alakerrasta, jonka takkahuone päätyi uusiokäyttöön yhteisymmärryksessä
perheen kanssa.
Korvakuulolla suoritettu kuuntelutilan akustointi
tapahtui vaahtomuovi- ja verhopohjalta, muutamalla
ryijyllä ja matolla lisättynä. hifiharrastaja
Nikke Suvanen
Teksti Jaakko Eräpuu Kuvat Jaakko Eräpuu ja Nikke Suvanen
Rullavuus
reilassa
Perheen olohuoneesta erityiseen kuuntelutilaan
laitteistonsa ja levynsä siirtäneellä Nikke
Suvasella on välipysähdyksen paikka.
Muutaman vuoden mittainen, intensiivinen
kokeilu- ja hankintaperiodi on vaihtunut
tyytyväisen myhäilyn aikaan.
36
?Viisitoista vuotta tulin mainiosti toimeen Pioneerin stereopaketilla, mutta sitten kuulin putkivahvistinta, olisikohan ollut merkiltään Melody, ja se oli menoa?, luonnehtii länsi-uusimaalainen Nikke Suvanen
hifihistoriaansa, joka on muutamassa vuodessa johtanut hänet melkoisen kauas lähtökuopista. Pioneerit
ovat toki yhä talossa, mutta muuten on aivan toinen
ääni kellossa.
Nikke rakensi itse piirtämänsä omakotitalon kuutisen vuotta sitten ajatuksenaan hoitaa musiikinkuuntelut perheen olohuoneessa. Vaan kuinkas sitten kävikään. Näin betonipintainen, 35. Kuuntelu- ja hifiharrastus kasvoivat
mittasuhteisiin, joiden täysimääräinen tyydyttäminen alkoi edellyttää asialle pyhitettyä, omaa tilaa
Ei ole kuitenkaan syytä epäillä, et
teikö asia hoituisi kuntoon. Panostuksen painavuutta lisäävät tosin vielä putkistopäivitykset. Koneiden sisästä ja kansilta löytyy EML:ää,
EAT:tä, Mullardia ja Psvanea. Vaimennusyrityksistä huolimatta. Avid Volver Origin Live Encouter -varrella ja Dynavector 20X -rasialla on jo varsin siivo sorvi. Mieheltä irtoaa useampikin vertaileva luonnehdinta kuuntelusta ylä- ja alakerroissa.
?Jos asian ilmaisee rallitermein, niin keittiössä körötellään siirtymäosuudet ja kellarissa vedetään urku
auki pikataipaleiden pohjia?, Nikke myhäilee. Vain uudenkarhea Jumbo Shrimp joutuu toistaiseksi tulemaan toimeen vakiorööreillä. Nikke naurahtaa ja
kertoo löytäneensä paljon kiintoisaa kuunneltavaa
spottarin sivuilta. Sen avulla musa soi silloinkin, kun
pääsetti arvokkaine putkineen huilaa.
Sen verran hifiharrastajaa musiikinkuuntelija Suvasessa on, että hän kuulee kaapelien väliset erot ja
löytää alan oheistarvikkeista lisäarvoa settiinsä.
37. Väärinkäsitysten välttämiseksi
Suosikkilevy sanelee setin olemuksen
Nikke Suvanen on niin kutsuttu hifiharrastaja, mutta
on vaikea kuvitella hänen viettävän vapaa-aikaansa
audiofiililevyiltä nyansseja bongaillen. ympärillä. Ja tuskin sekään kauaa.
Manley-patteriston ajamat Tannoyt ovat mallia
Kensington. Vilkaisu kuunteluhuoneesta löytyviin äänitteisiin kertoo, että isännän musiikilliset mieltymykset liikkuvat käsitteen
?rock. Kaiuttimista kajahtaa Hurriganesien Made In
Sweden 80-luvun aluilta.
?Jos jollain laitteella on vaikeuksia välittää tuon biisin rullaavuus, sillä ei ole mitään asiaa kattaukseen?,
Nikke lataa ja jatkaa, että jokin aika sitten hänellä oli
suht arvostettu ja arvokas kaiutinpari kokeiltavana,
mutta sen ensiesiintyminen jäi muutaman sekunnin
mittaiseksi. Sen verran räminä nyppii
isäntää.
Nikke kuuntelee musiikkia toki myös keittiössä. Eli kymppituumainen koaksiaali se siellä
potkii ja sähisee.
Nikke oli vuosikausia vannoutunut vinyylimies,
mikä käy ilmi sekä hänen levyvarannostaan että kyntökalustostaan. Silloin äänessä on useimmiten Tivoli-tyyppinen radioratkaisu. Aivan viime aikoina sen kilpailijaksi on tosin kirinyt cd-pohjainen Bel Canto CD2/Rega DAC -yhdistelmä.
?Kyllä cd-levyiltäkin ihan OK ääntä saa, ja mahdollistaahan tuo dac sen, että voin hyödyntää sen avulla
viimeisintä villitystäni, Spotifytä,. Regan dac:ia seurasi myös saman
valmistajan Brio R -integroitu, jota Nikke kutsuu ?arkilaitteekseen?. Nikke tunnustaa, että klassista tai
jazzia hän ei kuuntele lainkaan, ja ehdoton nounou on
myös hevi.
Kysymykseen tärkeimmästä referenssistä, jolla
määritellä setin ja sen osasten soveltuvuus tehtäväänsä, Nikke vastaa kaivamalla esiin lp:n ja laittamalla sen
soimaan. Hän vielä varmistaa vierailijan ymmärtäneen yskän esittämällä vertauksen viinin tissuttelusta ja koko pullon kertahuikalla tempaisusta. Toimittaja on hetken kuuntelun jälkeen tunnistavinaan kitaristin Albert Järviseksi, eikä väärässä
olekaan. hifiharrastaja
todettakoon, että Nikke ei tosielämässä harrasta kumpaakaan nautintatapaa.
?Nyt on hengähdystauon paikka?, tuumaa muutaman
vuoden kalustoaan
päivittänyt Nikke
Suvanen.
neliön tila muuttui kaikukammiosta eläväsointiseksi
huoneeksi, jossa kelpaa luukuttaa isännän levystöä
niin lujaa kuin sielu sietää ja laitteisto antaa periksi.
Vai pitäisikö sanoa valaisukalusto, sillä kun hana on
riittävästi auki ja soimassa on bassokasta musiikkia,
lähinnä kaiutinpäätyä sijaitseva kattovalaisin ilmoittaa resonoimalla, että nyt piisaa. Ei kulkenut.
Niken happotestin läpäisseet laitteet myötäilevät
hyvin hänen musiikkimakuaan, sillä Manleyn putkivahvistimet ja Tannoyn kaiuttimet edustavat juuri sitä
tietyllä tavalla antihifististä koulukuntaa, joka nostaa
soinnin elävyyden ja rehevyyden hienostuneisuuden ja
äärimmäisen neutraaliuden edelle.
Nikke on satsannut Manleyyn ihan huolella, sillä
sekä etuvahvistimet Chinook, Neo Classic 300B ja
Shrimp Jumbo että neljän monopäätevahvistin Mahin
patteristo eivät ole erityisen halpaa hifiä, joskin hinta/
laatusuhteeltaan varsin vakuuttavaa sellaista
Voisiko tuon
paremmin sanoa.. hifiharrastaja
Nikke Suvanen
1
2
1. Se on kuulemma menossa myyntiin.
?Parempi ilman?, toteaa Suvanen ja käy hakemassa
yläkerrasta läppärin. Hugh
Masekelan Hope-albumin päätösraita Stimelan valitsi sitten isäntä, ei journalisti. Alashan nuo
pääsevät, mutta vielä olisi muutamalle lisäneliötuumalle käyttöä. Kokeilut Black Ravioli -vaimennuspaloilla johtivat
puolestaan siihen, että niitä taitaa olla jo jokaisen
laitteen alla. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että hela hoito samassa vaiheessa soundaa
paremmalta.
Vuoroin vieraissa
Sovimme Niken kanssa, että kuuntelemme kimpassa
kattausta vuoronperään kummankin äänitteillä.
38
Isäntä sai toki aloitusvuoron ja näin kuuntelutilan
täytti Lonnie Brooksin rouhea blueskitarointi. Nikkekin innostui kipakasta
kompista ja viittasi yläkertaan vievien rappusten alla
nököttävään rumpusettiin. Aivan kuten noin tuuman paksuisia kivilaattojakin.
Settinsä sähkösyötön Nikke on kokemusten karttuessa yksinkertaistanut. Alkuperäinen idea, josta muistuttaa autotallin puolelta seinän läpi kulkeva ranteenpaksuinen kaapeli nokassaan 32A -liitin, oli käyttää
omia vaiheitaan eri laitteille. Formaatti vaihtuu samalla vinyyliksi.
Vielä kaivautuu esiin kitaravirtuoosi Alvin Leen
luotsaaman Ten Years Afterin lp, ennen kuin kuuntelutuokiomme päättyy biisiin, joka kertoo yhtä ja toista laitteiston kyvystä välittää dynamiikkaa. Spotifyn soittolistalta löytyvät
vuorollaan niin Dead Can Dancet, Joe Bonamassat
kuin Lynne Carrollitkin. Zu, Tellurium, Audience, AudioQuest, Kimber. Jos törisee, niin kyllä pärähtääkin.
Kymppituumaisten kyky kouraista bassoalueen
pohjamutia joutuu koetukselle, kun John McLaughlinin toiseksi viimeisin, To The One, tarjoilee useammallakin biisillä viisikielisen murinaa. Niken ?arkikattaukseksi. Hernandezin lattarijazzkin. OK, kuuntelutilan takaosassa notkuu
virattoman oloinen subbari. Hieman tummanpuhuva soundi muuttui inan kirkkaammaksi, kun Suvanen muutti päätteiden toimintaperiaatteen lennossa triodista ultralineaariksi. Ja toimiihan se
nytkin. Negatiivisen takaisinkytkennän määrän kolmiasentoinen kytkin pysytteli koko session ajan minimissä.
Los Lobosin roots tex-mex kajahti sekin pömpeleistä tuotannollisesti tummahkona, joten ul-asetus
jäi päälle. Tarina eteläisen Afrikan kaivostyöläisten armottomasta arjesta vyöryy ilmoille ja tulee kohti
kuin höyryjuna, jollaista sen kertoja paikoin imitoikin.
?Soundi on silloin kohdallaan ja rullaavuus reilassa, kun kokee kuuntelevansa musiikkia, ei tallennetta?, Nikke summaa sessioiden saldon. nimeämä
Rega-kaksikko DAC/
Brio R.
2. Eivätkä kyseessä ole hinnat alkaen -mallit. Hän on nimittäin vuosien varrella kuullut tuon kaikkien demolevyjen äidin
varmaan satoja kertoja, mutta ymmärtänyt kyllä lähes aina, mitä sillä halutaan todistaa. Vaan repäisevästi soi rumpali ?Horazio. Juuri
sellainen, millaisen välittämiseen Suvas-setti on omiaan. Dirty Dozen Brass Band ei kaipaa ultralinearisointia, joten
keikutamme kehojamme sormikoittokunnan tahdissa triodikytkentäisinä. Manley tekee
myönnytyksen ajan
hengelle: Jumbo
Shrimp on kaukosäätöinen.
Laitteiston ympärillä ja takana luikertelee letkuja,
joiden kyljistä voi lukea useammankin valmistajan
nimiä. Niin tai näin, ilmassa on kevyttä painokkaampaa keikkafiilistä, kun Amerikan äijät tonkivat
juuriaan otsikolla The Town And The City.
Sitten Nikke yllättää journalistin laskemalla lautaselle ehtaa new-orleansilaista torvimusaa. Piti kuulemma koittaa,
mutta peruskomppikin oli niin hankala saada toimimaan, että homma on niinsanotusti jäissä.
Topi Sorsakosken ja Agentsien Vihreät niityt saivat Niken käymään päätteiden luona säädöllä. Carrol tuikkaa aika makean
tulkinnan Jimi Hendrixin Little Wingistä, mistä Nikke saa kimmokkeen soittaa Esa Pulliaisen version samasta aiheesta. Toki Tannoy Kensingtonien varustukseen
kuuluu myös diskantin tason säätö, mutta Niken
mielestä sähäköittäminen hoituu vahvaimien avulla
paremmin